Mikko Vainion yli 20-vuotinen ura Sähkö-Saarelaisella kertoo työyhteisöstä, jossa viihdytään pitkään. Käytännönläheinen työ, vaihtelevat päivät, kehittyvä tekniikka ja hyvä porukka ovat pitäneet Mikon talossa vuodesta 2002. Hänen mukaansa alan tulevaisuus näyttää hyvältä: sähköasentajille riittää kysyntää, ja parhaiten pärjäävät oma-aloitteiset, luovat ja uutta oppimaan valmiit tekijät.

Yksi asia oli nuorelle Mikko Vainiolle selvä. Hän ei ryhtyisi putkimieheksi, niitä suvussa jo oli useampi. Lukion käynyt Mikko halusi tehdä kuitenkin käytännönläheistä työtä käsillä, niinpä ammattikoulun sähköpuoli tuntui sopivalta ratkaisulta.

- Vuonna 2002 tulin Sähkö-Saarelaiselle työharjoitteluun ja siitä työura täällä sitten lähti alkuun ja on jatkunut katkeamattomana siitä saakka. Alussa olin varastossa ja siitä sitten pikkuhiljaa työmaille töihin, Mikko kertoo.

Kuten kertyneistä työvuosista voi päätellä, Mikko on  viihtynyt Sähkö-Saarelaisella hyvin, ja  työpaikan vaihto ei ole käynyt mielessä missään vaiheessa. 

- Parasta tässä on työn vaihtelevuus. Jokainen päivä on erilainen, asiakkaat ovat erilaisia ja tekniikka kehittyy. Uutena asiana ovat tulleet älyratkaisut omakotitaloihin, laitteet saa seuraamaan pörssisähkön hintaa, Mikko sanoo, ja kertoo myös ohjelmointitaitojen olevan kysyttyjä ja tärkeitä tänä päivänä myös sähköpuolella.

- Mieleenpainuvin kokemus oli, no tietysti kaikki yhteiset reissut, mutta pääsin kerran Tuupovaarassa asiakkaan helikopterin kyytiin keikan jälkeen. Se oli aika odottamatonta, Mikko muistelee.

Toimiva yhteisö kaikin puolin

Oman asentajan tonttinsa lisäksi vastuulle on tullut myös luottamusmiehen tehtävät. Niitä Mikko on tehnyt jo 15 vuotta. Luottamusmiehen tehtävään kuuluu selvitellä työpaikka syntyneitä kiistoja tai näkymyseroja esimerkiksi palkan maksun ja työehtosopimuksen tulkinnan suhteen.

- Autetaan ymmärtämään tätä pykäläkieltä. Tyypillisin kiistatilanne lienee palkanmaksuun liittyvä asia, mietitään onko joku asia mennyt oikein esim. reissuhommissa. Kun näitä selvitetään, niin kyllä ne aina on oikein laskettu. Jos jokin asia on epäselvä, soitan Sähköliiton alue-esimiehelle ja kysyn neuvoa, kertoo Mikko.

- Mitään isoja riita-asioita ei ole tullut esille. Tämä on toimiva yhteisö kaikin puolin, ketään ei syrjitä ja uudet työntekijät otetaan hyvin vastaan, Mikko jatkaa.

Mikko kertoo, että sähköasentajille on kysyntää myös jatkossa. Käsillä tekeminen ei lopu, vaikka AI tehostaakin töitä monella eri alalla. Mikon mielestä alalla parhaiten pärjää luova ja oma-aloitteinen henkilö, joka haluaa oppia uutta.

Tehdään niin kuin itselle

Sähkö-Saarelaisen tiimissä on edelleen noin kymmenkunta samaa työntekijää kuin Mikon aloittaessa työt 24 vuotta sitten. Sähköpuolen lomautuksia on ollut viimeksi 90-luvulla. Mistä tämä menestys Mikon mielestä johtuu?

- No kyllä se on tuo nurkkahuoneen Jorma, jota saa kiittää. Jormalla on hyvät suhteet rakennusliikkeisiin. Pohja on tehty myös hyvin. Täällä on asenne “tehdään niin hyvin kuin itselle tehtäisi”, ja se kantaa, Mikko kiittelee.

- Työntekijät viihtyvät meillä, täällä ei ole kuppikuntia. Kaikki tulee juttuun kaikkien kanssa, meillä on mukavaa yhdessä ja hyvä huumori. Yhteisiä reissujakin on, joka toinen vuosi käydään sähkömessuilla ja muuallakin ollaan käyty, esimerkiksi kaapelitehtaalla ja valaisintehtaalla. Lisäksi meillä on yhteisiä illanviettoja, jotka varastomies organisoi, saunotaan ja käydään karaokessa, Mikko kertoo.

- Se, että täytetään jo 90 vuotta, on hatunnoston arvoinen paikka. Rakennusala on  käynyt aikamoisen mullistuksen sinä aikana. On hienoa kuulua tähän yhteisöön. Enkä olisikaan ollut näin pitkään, jos en arvostaisi, Mikko summaa.

Kun Paavo Matilainen ja Ismo Niikko muistelevat työvuosiaan Sähkö-Saarelaisella, esiin nousee kolme ydinasiaa: asiakkaat, luottamus ja porukka, joka pitää arjessa pystyssä. Vuosikymmenet ovat tuoneet muutoksia, mutta tekemisen ydin on säilynyt.

Kun Paavo Matilainen ja Ismo Niikko puhuvat Sähkö-Saarelaisella tehdyistä työvuosista – tai pikemminkin vuosikymmenistä – heillä molemmilla on ajatus, että pitkän, sattumankin kautta alkaneen työuran suola on hyvät asiakassuhteet, luottamus ja hyvä työyhteisö, jonka tuki on kantanut aina arjessa. Tämä ei jää huomaamatta haastattelijaltakaan. Ohi kulkevat Sähkö-Saarelaisen työntekijät käyvät iloisesti moikkaamassa, vitsailemassa ja taputtelemassa olalle eläkkeeltä haastatteluun saapuneita herroja.

- Kyllähän se työ oli elämässä se melkein tärkein asia, no perhekin tietysti, mutta täällä vietettiin aikaa melkeinpä eniten, Ismo kertoo.

- Täällä on saanut aina vapaasti keskustella ja viljellä huonoakin huumoria. Entisaikaan oltiin vielä enemmän porukassa: oli yhteisiä harrastuksia ja pihatalkoita, ja niissä kävi porukkaa, Ismo jatkaa.

Maalaispojasta myyjäksi

Mutta palataanpa hieman taaksepäin ajassa. Lapsuudessa Ismo kävi Joensuun keskustassa perheen kanssa ja haaveili aina olevansa myyjä. Maalaispoika halusi tehdä kauppaa, se oli selvä. Kun sanomalehti Karjalaisessa oli ilmoitus avoinna olevasta Sähkö-Saarelaisen myyjä-harjoittelijan paikasta, päätti 18-vuotias Ismo hakea siihen heti. 

- Menin haastatteluun keskustan liikkeelle, ja parin päivän päästä lauantaina tuli soitto johtajalta Antilta: Tervetuloa maanantaina! Pääsin aloittamaan vihreänä kaverina, vanhemmat kollegat antoivat opastusta ja neuvontaa, Ismo kertoo.

- Töihin tulo oli suoraviivaisempaa kuin nykyisin. Ei ollut samanlaisia prosesseja. Kun mie tulin intistä pois, olo oli tyhjä - mitäs nyt? Mutta silloinen yrittäjä Antti Saarelainen sitten soittikin kotiin, että mitäs se Paavo tekee, nyt voisi olla mahdollisesti töitä. Vanhemmat veljet kun olivat olleet töissä Saarelaisen yrityksessä, niin siitä muisti minut, Paavo puolestaan muistelee ja kertoo saaneensa varaosamyyjän paikan siltä istumalta 11. helmikuuta 1980.

Tietotekniikan tulo muutti arkea

Ajan tuomiin muutoksiin molemmat kertovat kasvaneensa pikku hiljaa. Isoimpina muutoksina miehet kokevat tietotekniikan tulon: kynästä ja paperista luovuttiin, ja tiedot alkoivat siirtyä jouhevammin. Varastosaldoja ei tarvinnut enää käydä laskemassa viikoittain käsipelillä. 2010-luvun tienoilla suurten kodinkoneketjujen, kuten Gigantin, tulo ravisutti markkinoita – kuten myös internetin yleistyminen.

- Työ muuttuu, eikä enää ole samanlaisia ammattinimikkeitäkään. Esimerkiksi aiemmin meillä oli tsuppari: hän toimi jakelijana eli vei asiakkaille tuotteita ja jakoi laskuja. Samoin RTV-huolto hävisi. Aika muuttuu ja työt muuttuvat, kertoo Paavo.

- Niin, tuotevalikoima oli myös rajatumpi, vaikka oli meilläkin paljon malleja. Tuotteet olivat kalliimpia: televisio maksoi noin 4000 markkaa ja palkka oli noin 1500–2000 markkaa, investointi oli siis suuri. Ja kyllähän niitä koneita korjattiinkin, kun se oli kannattavaa. Nykyään kodinkoneet ja elektroniikka ovat kertakäyttöisiä: kun entinen menee rikki, tulee halvemmaksi ostaa uusi, harmittelevat miehet.

Pienet tarinat jäävät elämään

Vuosikymmeniin mahtuu myös tarinoita, jotka kiteyttävät ajan hengen. Ismo kertoo tapauksesta, jossa asiakas, vanhempi rouva, osti pöytäradion ja soitti pian perään radion myyneelle Hanskille: “Mitä myit, ei näytä samalta. Tässä laitteessa ole samanlaisia nappeja.” Hanski hoksasi, että asiakas saattaa tutkia laitetta takaosasta ja pyysi pyöräyttämään laitteen toisinpäin. Tälle sattumukselle naurettiin asiakkaan kanssa yhdessä. 

Paavo puolestaan muistaa vanhemman huoltomiehen Eeron, joka oli menossa asiakkaalle keikalle, mutta keikka oli vähän niin kuin unohtunut. Kun asiakas kyseli, milloin asentaja mahtaa tulla paikalle, Eero pelasti tilanteen supliikkimiehenä: “Tää keikka oli sovittu huomiseksi, mutta käykö jos tulen tänään?”

- Vaikka välillä sattui virheitä, mutta siitä pidettiin kiinni, että tehdään mitä luvataan. Ja jos ei pystytä tekemään ajoissa, kerrotaan se asiakkaalle, Paavo kertoo ja sanoo asiakkaiden olleen myös aiemmin ymmärtäväisempiä, kun töitä tehtiin enemmän ihmiseltä toiselle.

- Luottamus asiakkaaseen rakennetaan pikku hiljaa. Pitää asettua asiakkaan housuihin ja pyrkiä täyttämään hänen toiveensa. Liika tuputtaminen ei ole hyvä. Kun asiakas tulee liikkeeseen uudestaan, tietää onnistuneensa, jatkaa Ismo.

Molemmat miehet pysyivät firmassa koko työuran. Hyvä työympäristö ja hyvä työpaikka kannustivat jatkamaan - uusiakin haasteita on löytynyt Paavon edetessä varaosamyyjästä huoltopäälliköksi ja Ismon harjoittelijasta myymäläpäälliköksi.

- No se kokonaisuus miellytti. Aina tuli uutta vaikka teki samaa tehtävää. Aina tuli ne uudet asiakkaat ja tuotteet. Tää oli just sellaista, mistä unelmoin pikkupoikana, Ismo kiittää.